Lankalauantain maalauspuuhia

Toiset maalailee pääsiäisenä munia, minäpä kävin maalaamassa yhden seinän. Tällä kertaa vieläpä seinän, joka ei ole oman remppakodin seinä ollenkaan. Puolustuksekseni on sanottava, että olin eiliseen asti autuaan tietämätön tästä minulle suunnitellusta nakista. 

Eilen se nakki kuitenkin napsahti ja mieskultani sai mut suostuteltua sotkemaan näppini (kirjaimellisesti) projektiin josta olin ajatellut pysytellä mahdollisimman kaukana. Tässä parisuhteessa olen tosin ennenkin huomannut, että päädyn usein yllättäviin tilanteisiin liittyen miehen työhön tai sukuun - yleensä molempiin. Ja niinpä löysin itseni heräämästä pääsiäislauantaiaamuna klo 8 ja kohta jo huiskimasta vanhasta lakanasta revityllä rätillä maalia seinään miehen työpaikalla seuranani lähes tuntematon (ehkä kerran vuosi sitten tapaamani) konkari-remonttimies.

Tämä konkari oli tehnyt hommani helpoksi; välineet oli valmiina, maali haettuna, seinä pohjamaalattuna ja lattia sekä saumat asiallisesti maalarinteipillä ja pahvilla suojattuna. Mun hommaksi jäi tosiaan vaan sen koristemaalin lätkiminen lakanarätillä tuohon niin kauniin vaaleaksi maalattuun seinään. Melkeen olisi tehnyt mieli jättää seinä sellaiseksi puhtaan vaaleaksi, mutta kun tilaaja halusi elävän ruskean pinnan niin sitähän sitten sai.

Aamulla aloitin, iltapäivällä lopetin ja tällainen siitä sitten tuli. Konkari telaili muihin pintoihin mukavan vaaleaa beigeä siististi ja rauhallisesti ja mä olin kyynärpäitä myöten ruskeissa maaliroiskeissa ja vanha vaaleanpunainen kissapussilakana muuttui kasaksi ruskeita kangasmöykkyjä.

Tulipahan jotain tehtyä tänäänkin. Ja itseasiassa olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Ja sekös on hyvä, sillä mulla on kutina että tuon seinän tulen ohittamaan vielä monenmonta kertaa. Toivottavasti myös muut seinän päivittäisohittajat tykkää.

Leppoisaa pääsiäisen jatkoa. Ensi pääsiäisenä maalaan niitä munia ekaan oman kodin pääsiäiseen.

<3: Kiskis

Tämän kevään kukat

Mulla ei ole tänään juurikaan mitään asiaa. Oli vaan tultava laittamaan tänne nämä kuvat. Tänään olen vihdoin päässyt haistelemaan kevään tuloa jo lähes jäättömille kaduille. Ja nämä ihanuudet huomasin kotitalon aurinkokyljellä kotiutuessani töistä.

Tänään tuntuu keväältä.

Myös suklaamunat on hyviä.

Heippa!

Tapettiunelmia

Hei taas. Mies palasi tänään töihin puolikuntoisena, kun taas minä raahustin sinne työterkkariin ja sain naamalleni hengityssuojaimen ja käteeni sairaslomatodistuksen vielä kahdeksi päiväksi. Toipilaana olen siis koittanut kuluttaa päiväni jotenkin, eli roikkunut netissä ihastelemassa tapetteja ja sisustuskuvia.

Tässä ei nyt kuitenkaan ole kuvia netistä, vaan kuvia sisustusliikkeen tapettikirjoista joita kävin jo yli kuukausi sitten ihailemassa. Sain luvan kuvailla kännykällä lemppareitani talteen ja tietenkin tahdon jakaa kuvia täälläkin.

Ensimmäisessä kollaasissa on ehdoton unelmatapettini. Nimittäin tuo The Ceylon collectionin kuluneen näköinen köynnöskuviotapetti. Tämän tapetin olen suunnitellut makuuhuoneeseen. Se on i-ha-na. 

The Ceyloniin kuuluvasta laivapostikorttitapetista nappasin kuvat ihan vaan meriaiheisista asioista pitävää miekkosta varten. Se voisi olla ihan vinkeä vaikka eteiseen, mutta todennäköisesti päädymme johonkin hillitympään.

Käytiin myöhemmin ohimennen miehen kanssa katsomassa näitä tapetteja kaksistaan. Hän ihastui (kuten arvasin) tuohon karttatapettiin, joka kyllä on tosi hieno. Sekin on The Ceylonista.

Lisäksi nappailin kuvia hieman villimmistä kuvioista. Sandbergin vintagetyyliset asusteet tai Yorkin avaimet voisi sopia myös eteiseen, mutta jälleen ollaan ehkä sittenkin liian kaukana siitä yksinkertaisuudesta mistä me eniten tykätään. Yorkin kapustat ja haarukatkaan tuskin pääsevät meidän keittiön seinälle vaikka tapetti vinkeä onkin.

 Sitten onkin nämä, jotka melko vakiona miellyttää mun silmää, nimittäin erilaiset köynnökset ja lehdet hyvin neutraaleissa väreissä. Ylärivillä olevien valmistajaa en enää muista ja muistilappu on hukkunut johonkin. Alarivin pienikuvioinen on Sandbergin tapetti ja isokuvioinen on Marimekkoa. Mies ei oikein lämmennyt näistä millekään, mutta mä vähän luulen että se ei vaan tajua sitä kokonaisuutta. Tosin ei nämä nyt monen viikon tuijotuksen jälkeen munkaan lemppareita ole.

 Tapettihaaveita on varmasti tiedossa vielä lisää. Kunhan talo alkaa valmistua on tapetoitavia huoneita enemmän kuin juuri nyt pystyn sisäistämään. Mutta onneksi (se kuuluisa kultareunus sille pilvelle) siihen että ollaan tapetointivaiheessa on vielä pitkä matka. Taidankin hyödyntää nämä viimeiset sairaslomapäivät piirtelemällä sisustussuunnitelmia.

Palataan siis taas.
<3 Kiskis

Kevät on saapunut

..hitaasti ja ehkä huomaamattomasti, mutta varmasti. Mukanaan pöpöjä ja aurinkoa.

Piti oikeen tarkistaa että koskas sitä on viimeksi tullut kirjoiteltua ja onhan tuosta jo kulunut viikko jos toinenkin. Edellinen viikko meni vauhdilla hienoissa uusissa asioissa ja ehdinkin jo ajatella kuinka kivaa elämä onkaan kun välillä tapahtuu paljon uutta ja mukavaa. No, joskus tulee sitten se aika kun täytyy hidastaa ja nyt se tuli sitten menneellä viikolla influenssan muodossa. Yökylä ystävän luona perjantai-lauantaiyönä ja ystävän miehen korkea kuume lauantaina ei luvannut hyvää, mutta hyvillä mielin meni lauantai ihanassa säässä ja seurassa Ellivuorella ja sunnuntai Naantalissa supertreeneissä hikoillen. Mun mies kuumeili jo maanantaista, mä parin päivän köhimisen jälkeen keskiviikosta lähtien. Ja voi kuulkaa minkälainen on tauti ollutkaan. Pelkkää tärinää, vilunvärinää, hikoilua, kipua ja köhinää monta päivää. Eilen oli kuume vihdoin alle 38° ja tänään olo on aiempaan nähden ollut melko hyvä.

Mutta ei ole mennyt tämäkään pariskuntasairastaminen hukkaan. Kun ei ole muuta jaksanut kun makuuasennossa yrittää pitää silmiä auki, on ollut hyvä esimerkiksi suunnitella ja haaveilla kesälomamatkasta. Myös tervehdyttyä tapahtuva siivouspäivä on nyt suunniteltu, sillä pakkopysähtyminen omaan kellarikotiin on myös pakottanut huomaamaan pölyrätin tarpeessa olevat hyllyt ja imuria kaipaavan sängynalusen. Taisimme myös tehdä eräälle varhaisteinille hyvän kulttuuriteon, kun miehelle syntymäpäivälahjaksi ostamani Cirque du Soleil-näytöksen liput vaihtuvat hänen syntymäpäivälahjakseen. Remontti on tietysti ollut poissa laskuista meidän osalta, mutta onneksi rakas isäni on jaksanut käydä sitä yksin edistämässä. 

Joten eipä tässä hätäillä, vaikka kyllä alkaa tämä makoilu jo pääkopalle riittää ja kovasti ajattelin että tiistaina jo voisin olla työkuntoinen. Huomenna siis marssinkin (lue: raahustan yskivänä ja tärisevänä) työterveyshuoltoon saamaan jonkunsortin todistusta ettei tarvitsisi tiistaina mennä köhimään jumppasalin etuosaan vaikka päivätyöhön jo pääsisikin palaaman. Tosin, hyvin alkaneen kuntosaliharrastuksenkin pariinkin olisi jo kova hinku..

Kovasti toivon, että tämän sairastelun aikana olisi ulkona jo puhjennut kevät (ei siltä tuntunut pakkasen puolesta kun tänään vein pakon sanelemana roskiksen ulos). Huomasin nimittäin tänään ulos kurkistellessani että meidän ikkunan alla on krookus alkanut kukkia, ja se jos mikä on kevään merkki. Se oli yksi ainoa sinertävä krookus eikä vielä nuppujakaan keltaisissa, mutta kuitenkin varma jokavuotinen keväänmerkki mulle. En uskaltautunut ulos tätä kuvailemaan, mutta innostuin kaivamaan viime vuonna nappaamani kevätkukkakuvat tiedostoista. Nämä kuvat on räpsitty 13.3. viime vuonna. Että jäljessä ollaan, mutta matkalla kuitenkin.

Tervetuloa kevät, jahka taudista pääsen tulen sinua ihailemaan. Menkää te terveet jo!

<3 Kiskis

Extrahuone: purkukuvia

Heippa jälleen. Viikko on taas vierähtänyt vauhdilla ja tällä kertaa hieman poikkeuksellisissa merkeissä. En nimittäin tällä viikolla ole ehtinyt edes remonttihommiin kuin maanantaina ja tänään. Tiistai ja keskiviikko ovat perinteisesti kiireisiä päiviä, mutta muihin arkipäiviin onkin sitten mahtunut uusia paikkoja ja ihmisiä paljon. Maanantaina kävin tutustumassa uuteen kuntosaliini, torstaina treffasin kerran aiemmin näkemääni kollegaa kahvillassa ja eilen täräytettiin naistenpäiivän kunniaksi työporukalla päivän päätteeksi syömään ja siitähän matka taittuikin muutamaan itselleni vieraaseen kuppilaan ja juttua riitti sitten pikkutunneille asti. Hurjan sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut viikko mulla takana. Ja oikeesti tosi kiva, mutta myös hiukan tottumati raskas.

Tänään on sitten aamusta alkaen oltu tutun äärellä - remontissa. Illaksi olisi vielä ollut yksi mahdollinen meno, mutta kun remontti lopeteltiin puoli 9 oli mielessä vain sauna ja sohva. Täältä sohvanpohjalta onkin nyt oikein leppoisaa kirjoitella tätä postausta. Tosiaan, remontissa tapahtui tänään taas paljonkin, mutta kohokohta oli ehdottomasti extrahuoneen lattian saaminen valmiiksi. Siis niin valmiiksi, että seuraava kerros on sitten jo sitä näkyvää pintaa. Meillä on tosiaan keskikerroksessa extrahuone. Kutsun sitä pikkuveljeni nimellä Antinhuoneeksi, sillä teiniaikanani täällä asuessamme pikkuveljen huonehan se oli. Nyt huonetta tehdään ajatuksella, että jonkin aikaa se on ylimääräinen huone, siis minun "luovuushuoneeni" johon saan tuoda öljyvärini, ompelukoneeni ja kaikki lanka- ja kangasvarastoni ja askarteluvärkkini. 

Kun lattiat vedettiin auki. Kuvat tosi rakeisia, kun olen laiskuuttani näpsinyt ne puhelimella enkä kameralla.

Extrahuone on jo nyt melkoinen aarrehuone, sillä extrahuoneen lattia purettiin jo kauan sitten ja sieltä eristämästä löytyi suurin kokoelma 60-luvun sanomalehtiä. Tänään lähtivät sitten "kyprokkilevyt seinistä ja niiden alta löytyi 7 kerrosta erilaisia tapetteja ja pinkopahvit ja sitten pinkopahvin alta seinään lyijykynällä hahmoteltu vuosiluku rakennusvuodelta ja piipun muuri (naapureilla seinän takana siinä kohtaa takka, joten heidän lämpönsä tulee muurista myös meille). Lattiaan lyötiin illalla lattialämmitysputkien päälle uusi levy, väliin kura ja sitten vielä toinen levy. Yön se saa kuivua, ja huomenna tavarat muista huoneista kannetaan tähän huoneeseen ja muutkin huoneet saavat saman lattiakäsittelyn. Tämän yhden lattian vuoksi alkoi taas tuntumaan siltä, että kyllä tästä valmista kohta vielä tulee. Huomenna jo suunnittelen taas tapetteja ja laminaatteja kun lisää lattioita seiniä valmistuu.

Uudet lattiat, paljaat seinät.

Ihaninta tässä on se, kun tajuaa että loputtomalta tuntunut purkaminen alkaa vihdoin olla ohi ja uutta tosiaan syntyy jo. Tästä vaiheesta mä tykkään.

Miksiköhän kakkonen on ruksattu yli?

Sellaista tänään. Ens kerralla vaikka sitten keittiön kuulumiset.

Mukavaa viikonloppua!

<3 Kiskis

Inspiraationkaipuuseen

Huoh ja hyvää iltaa.
Luvassa väsynyttä remonttiavautumista.

Täytyy sanoa että viime päivät, tai illat, kun remppaa on taas tehty suurella teholla, ovat olleet tosi raskaita. Henkäisen joka päivä syvään ja yritän olla tyytyväinen kun remonttimiehemme kolistelevat sisään yläkertaan. Pakko ajatella, että ihanaa kun joku jaksaa ja homma etenee. Mutta. Sitten on väsynyt mutta. Varsinkin nyt kun alla on aivan uusi ja voimia vievä työ, en ensimmäisenä hihku onnesta kun kuulen näiden miesten saapuvan. Ihan jo kahvin keittäminen ja kiikuttaminen herroille tuntuu raskaalta. Ja tietenkin silloin kun he ovat paikalla täytyy mennä myös itse remontoimaan. Ei haittaa vaikka ei ole ehtinyt syödä työpäivän jälkeen muruakaan tai istua hetkeä aloillaan, (puhumattakaan siitä että harrastaisi jotain muuta, kävisi salilla tai ruokakaupassa, haluaisi siivota asuinkerroksessa tai vaikka olisi ihan töissä) huono omatunto iskee varmasti jos ei mene tekemään sitä remonttia. Varsinkin kun ne ystävälliset ja omaa aikaansa uhraavat miehet on sitä tekemässä. 

Huoh.

Syvää hengitystä
 - ihanaa että remontti etenee ja ei asuta loppuelämäämme kellarissa.

Tänään tein työvaihetta joka päihitti kamaluudessaan jopa p*skaputkien kantamisen. Nimittäin yläkerran huoneen ylle kiipeäminen, siellä katonrajassa sahanpurun seassa möyriminen, vanhojen ja onneksi jäässä olevien valtavien ampiaispesien väistely ja vuosikymmeniä vanhojen eristevillalevyjen pakkaaminen säkkeihin ja vieminen ulos. Päällä kolme kerrosta vaatteita koska pakkanen, hengityssuojain ja suojahanskat koska lasivilla ja otsalamppu koska pimeä. Ja silti urakan jälkeen joka paikkaa kutisi ja silmiä ja kurkkua pisteli. Lisäksi olisi vain pienellä määrällä mielikuvistusta voinut kaiken sen purun sekaan kuvitella 50-luvulla piilotetun muumioituneen ruumiin tai miljoona rottaa ja lepakkoa. Yh. Yök. Toivon ettei mun ikinäikinäikinä enää tarvii kömpiä sinne piippuhyllylle. Keskiviikkona tulee onneksi imuriauto ja imee purut pois.

Koska tarina on tänään näin ankeaa, jaan teille tiedostojeni kätköistä ison kasan inspiraatiokuvia. 

Taas jaksaa kestää jokapäiväistä remonttia kun ajattelee, että kohta meidänkin koti näyttää näin kivalta.

kollaaseissa käytetyt kuvat on kopiotu osoitteesta houseandhome.com

Palataas taas!
<3 Kiskis

Elämän ja remontin uudet tuulet

Koska remontti on viime päivinä edennyt niin nopeaa tahtia etten pysy kameroineni mukana, yritän jaotella remonttipostauksia huoneittain ja vaiheittain ja siksi pihtaan remonttikuvia nyt vielä hetken.

Remontissahan on 2/3 koko kodistamme. Kesällä saatiin kellarikerros valmiiksi ja nyt asustellaan sitten täällä kellarissa ja remontissa on keskikerros jossa eteinen, keittiö, pikku-wc, olohuone, extrahuone ja rappukäytävä yläkertaan jossa makuuhuone, toinen wc ja kylmää vinttitilaa. Yläkerrassa siis myös remonttia tällä hetkellä ja tarkoituksena tehdä uusi isompi kylppäri pienen kakkosvessan tilalle ja valjastaa muutenkin kylmää vinttitilaa lisämakuuhuoneeksi.

Remontti on ollut viime viikot purkuvaiheessa, eli lähes kaikki mahdollinen lattia ja seinäpinta on revitty irti niin että huoneet on kaikki nyt pelkkää raakalautaa ja sahanpurua. Uuttakin pintaa on tosin jo pari päivää syntynyt, kun lattioita on laudoitettua uudestaan, lattialämmitysputkia asennettu ja lattioita levytetty. Myös keittiön yksi seinä on jo saanut uuden eristyksen ja levytyksen.

Vanhaa taloa purkaessa aina löytyy yllättyksiä, kivoja tai vähemmän kivoja. Kuvituksena tänään purun alkuvaiheessa räpsimiäni kuvia alta paljastuneista tapetti- ja lattiakuvioista ja 50-60-luvun sanomalehdistä joita pelastin ison pinon pois eristämästä lattioita.

Lupasin vielä kertoa teille hieman uudesta elämänvaiheestani. Kävi nimittäin niin että vuoden kestänyt sijaisuuteni unelmieni työpaikassa naapurikaupungissa loppui viikko sitten ja vaikka kyyneleitä asian takia vuodatinkin, aloitin intoa puhkuen uudessa työpaikassa kotikaupungissa maanantaina. Koska rakastan listoja, olen pohdiskellut kuluneen viikon tällaista listaa tästä muuttuneesta työtilanteestani.

Huonot puolet työpaikan vaihtumisessa:
- ei enää lapsia asiakaskunnassa
- jatko-opiskelu-unelmani kariutuivat
-  naapurikaupungissa harrastaminen muuttui vaikeammaksi
- myös satunnaiset shoppailukerrat naapurikaupungin paremmissa valikoimissa hankaloituivat
- vanhaan työpaikkaan jäi monta ihanaa työkaveria
- uudessa työpaikassa en ole omalla ammattinimikkeelläni, vaan mielestäni aliarvioivalla yleisnimikkeellä
- vuoden aikana vanhassa työpaikassa heränneet ajatukset työnkuvan kehittämisestä olivat turhia
- asiakaskunta on nyt omia kotikaupunkilaisiani, eli saatan törmäillä heihin myös arkena
- päivittäiset linja-autotorkut loppuivat
- ei enää työpaikkaruokalaa tai kanttiinia johon turvautua kun ei jaksa tehdä eväitä
- vanhan työpaikan pitkä perinne jäi taakse ja edessä on sekavaa uuden rakentamista
- olin vanhassa paikassa nuorin ja olen edelleen nuorin työntekijä
- lähes kaikki ystävät asuvat naapurikaupungissa ja nyt heidän treffailunsa vaikeutuu

Hyvät puolet työpaikan vaihtumisessa:
- Työmatkan voi taittaa kävellen ja se vie vain noin 15min.
-> Saa nukkua pidempään aamulla
-> iltapäivällä on tunti enemmän omaa-aikaa
-> ehtii harrastaa ja kotoilla enemmän - ja remontoida (myös blogilla on mahdollisuus vilkastua)
- naapurikaupungin murre ei enää tartu puheeseeni
- säästän ainakin 85€/kk matkakuluissa kun en tarvitse bussikorttia
- uusi työpaikka on kokonaisuudessaan niin alkutekijöissään että on mahdollisuus tehdä työpaikasta ja työnkuvasta omanlaisensa
- mahdollisuus vakinaisuuteen vuoden päästä
- vain kaksi työkaveria entisen 30 sijasta, ja molemmat vaikuttavat todella mukavilta
- kaikki työntekijät ovat uudessa työpaikassa samalla viivalla ihan uusina ko. paikassa
- uudessa työpaikassa pääsee oikeasti lähes ruohonjuuritasolle ja vaikutusmahdollisuutta asiakkaiden toimintakykyyn on enemmän kuin vanhassa työpaikassa
- kotikaupungin kuntosalijäsenyyteen sai tuntuvan alennuksen työnantajan puolesta
- vähemmän herkkuja kahvipöydässä kuin vanhassa työpaikassa -> vähemmän kertyviä kiloja
- ei kanttiinia suklaapatukka- ja berliininmunkkihuokutuksineen
- ruokakauppa työmatkan varrella
- asiakaskunta vaikuttaa tarpeeksi vaativalta, mutta myös todella mukavalta
- päivät menevät nopeasti kun tehtävää on paljon
- uudessa työssä pääsee todella käyttämään luovuutta
- uudessa työssä oppii hirveästi uutta kaikesta varsinaiseen ammatinkuvaan liittymättömästäkin
- kaikki aiemmat työkokemukseni ihan ensimmäisistä kesätyöpaikoista lähtien ovay tässä paikassa aivan varmasti tarpeen
- ammattinimikettäni arvostetaan ja on olemassa pieni mahdollisuus, että tulevaisuudessa saan työskennellä omalla ammattinimikkeellä

Miltäs kuulostaa? Noin äkkiseltään plussia on selvästi enemmän kuin miinuksia. Tulevaisuus varmasti paljastaa vielä enemmän molempia puolia. Olen innoissani. Työasioiden ajatteluksi meni nyt sunnuntaikin, mutta nyt lopetan ja siirryn remontin ja kodinhuollon osalta ajatuksista tekoihin.

Palataan taas!
Kiskis