Liput hankittu, kesä tilauksessa

Eli jibii jibii jibii! Mies palasi lauantaina "poikamiesreissultaan" Euroopasta ja eilenpä saatiin vihdoin varattua meidän kesän lennot! Huomenna laitan lomapäivät hakuseen ja anelen pomoa kuittaamaan ne. 

Voi enpä jaksaisi odottaa tätäkään. 

Pako lämpimään ja uusiin kaupunkeihin ja junamatkoihin, olet erittäin odotettu!

kuvat kollaaseihin: weheartit.com

Tunnistaako kukaan mihin ainakin aiotaan suunnistaa?

Mukavaa ja keväistä ensiviikkoa! Vappukin on täällä ihan kohta!
<3 Kiskis

Keittiön muutosprosessi osa 1/2

Alkuvuodesta olin laiskempi bloggaaja. Otin kyllä kohtuullisesti kuvia remontin vaiheista, mutta jostain syystä kuvat jäi julkaisematta täällä. Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että kun bloggaaminen taas kiinnostaa enemmän ja remonttikin etenee kivasti, on mulla esittelemättä kaikki se mistä on lähdetty. Siksipä ajattelin jakaa esimerkiksi keittiön prosessin pariin osaan. Tänään jaan teille kuvat alusta tähän päivään ja myöhemmin tästä päivästä valmistumiseen. Raja on aika kiva vetää tähän, sillä nyt ollaan siinä pisteessä että keittiön osalta alta on hoidettu niin purku kuin uuden pohjan rakentaminenkin ja jäljellä on enää pintojen laittaminen ja sitten se itse keittiökalusteiden asennus.

Tämän viikon olen huhkinut tosiaan kitin ja hiomapaperin kanssa ja torstaina sain maalattua tapetin pohjamaalin keittiöön ja nyt oliskin sitten korkea aika alkaa miettiä tosissaan sitä tapettia sinne keittiöön. Ja muuallekin. Tänään jo yritettiin ehtiä tapettikaupoille, mutta täällä meidän pikkuruisessa kotikaupungissa menee lauantaisin nämä erikoisliikkeet niin aikaisin kiinni, että eihän me tuon aamu(päivä)unisen reissultapalaajan kanssa ehditty niissä kuin vähän pyörähtää. Maanantaina siis uusi yritys.

Tässä kuitenkin nyt keittiön remontin vaiheita.

Tältä se alkujaan näytti. Ihan nätti ja hyväkuntoinen, mutta kun putket, sähköt ja muut herkut piti kuitenkin vaihtaa päätettiin kerrasta tehdä sitten ihan uusi keittiökin. Kiertoon nuo kelvot rungot ja laitteet onneksi lähtivät, ettei mennyt hyvä tavara hukkaan.

Ensin lähti kalusteet ja sitten alettiin purkaa lattiaa, seiniä ja kattopaneelia. Ja kyllä, juurikin siinä järjestyksessä. Käytännöllisempää olisi toki ollut purkaa kattoa kun oli vielä lattia alla, mutta eihän meillä käytännöllisyydestä välitetä. Keittiössä meillä olikin tapettien alla pinkopahvit, eikä kipsilevyä kuin kaapistoseinän takana. Muista huoneista onkin sitten revitty vanhoja vinksahtaneita kipsilevyjä joka seinältä.

Purua ja vanhaa putkea riitti. Seinän takana siis naapurien keittiö ja hieman tuli palautetta että heilläkin astiat helisi kaapissa kun meillä lautoja revittiin irti. Sentään naapurin kaappeja tukevat puut tajuttiin jättää seinään.



Ja sitten onkin jo ilta-auringon valaisemia kuvia torstailta kun olin saanut maalin huiskittua seiniin (ja siinä sivussa omaan nutturaani). Tehtynä siis jo lattiassa lämmitysputkitus ja kaksi kerrosta kipsilevyä ja seinissä myös kipsilevyt joita sitten tosiaan kittasin ja hioin huolella. Myös sähköpistoke- ja lamppupaikat johtoineen valmiina odottamassa.

Enpä malttaisi odottaa että valmistuu. Olette ehkä sen ennenkin kuulleet.

Huomenna ajattelin kittailla ja maalailla muita huoneita.
Palataan taas.
<3 Kiskis 

Ei voi olla hymyilemättä

kun on takana näin epätavallisen kiva tavallinen viikonloppu. Vaikka mies on reissussa ja vähän on ikäväkin on tämä viikonloppu ollut jotenkin erityisen hyvä. Ensiksikin ilma on ollut mitä parhain. Kevät on vihdoin täällä ja tänään saattoi jo ajatella kesänkin lähestyvän. Kaunis kevätpäivä saa onnellisen kutkutuksen aikaan.

Olen myöskin nauttinut erityisen paljon aamuista yksin. -Ei saa ymmärtää väärin.- Aamut kaksin on viikonloppuisin suurta parhautta, mutta välillä osaan vaan niin nauttia yksinäisestä aamusta, kun saa heti herättyä laittaa omat lempimusat soimaan, syödä aamupalaa yksin kaikessa rauhassa ja ihmetellä miten päivän sitten viettäisikään, ihan itselleen.

Tosin ihan itsekseni en tietenkään ole viikonloppua ollut. Eilen isä tuli avukseni remonttihommiin. Sekin oli jotenkin erityisen mukavaa että sai tehdä remonttihommia ihan kahdestaan isän kanssa. Samoin oli erityisen mukavaa lähteä isän kanssa katsomaan mummua kuntoutusosastolle ja istua siellä parin tuntia jutellen ja kuunnellen. Kotiin ajallessa koukattiin mummun lapsuuden maisemiin ja isä kertoili serkuista ja pikkuserkuista ja muusta. Illalla olin jotenkin vaan niin onnellinen että taisin täällä vaan hymyillä itsekseni.

Kittailuhommia oli nämä remonttihommat viikonloppuna. Kattokin on jo koolattu!

Eilisen kaltaista onnenkutkutusta ei tänään ole ollut, mutta kuitenkin sellaista yleistä tyytyväisyyttä oon tainnut huokua. Sain aamupäivällä siivoiltua ja talvitakit lähti varastoon odottamaan ensitalvea. Jaksoin aamupäivällä ehkä eilisen hyvänmielen voimin salillakin spurttailla enemmän kuin aiemmin. Ja sitten onkin loppupäivä mennyt remontissa, vaihteeksi taas appiukon kanssa kahdestaan. Menipä appiukko lupaamaan että kuuden viikon päästä olisi jo valmista keskikerroksessa. Mene ja tiedä, mutta ajatus lämmittää kyllä onnellista mieltä entisestään. 

Toivottavasti tulevallakin viikolla olisi näin onnellisen kutkuttavaa tavallista elämää.
Tällaiset onnellisuuskutkutukset vaan täytyy kirjoittaa ylös, että ne sitten kutkuttaa joskus myöhemminkin, muistellessa.

Kutkuttavaa viikkoa!
<3 kiskis

Koti kameralle

Taas kerran tullaan siihen kysymykseen, voiko esineisiin rakastua. No, ainakin ihastui voi. Rajusti. Niin kävi mulle taas tänään kun postilaatikosta löytyi Etsyn kautta tilaamani  Sun Mark studion kameralaukku. 

Rakas kamerani (taas rakasta materiaa) on ollut vailla kunnollista kuljetettavaa kotia meille saapumisestaan asti. Pitkään ajattelin hurauttavan mieluisen kameralaukun itse, mutta lopulta tulin järkiini, tunnustin vajavaiset taitoni ja vähäisen aikani, ja aloin katsella muualta. Mieleistä ei vain oikein löytynyt. Sitten, noin viikko sitten selaillessani Etsyä muistin puuttuvan kameralaukun - ja tadaa! Sieltä se täydellisyys löytyi. (Lähes täydellisyys, sillä laukku on keinonahkaa. Aitoon nahkaan en piheyttäni raaskinut sijoittaa)

Reilu viikko siinä vierähti kun laukku saapui Kiinasta meidän postilaatikkoon. Kamera pääsi laukkuun ja laukku kunniapaikalle kellariasunnon sotkun keskelle. En malta odottaa että saan kanniskella kameraani laukussaan ensi kesän reilireissulla.

<3 Kiskis

Muutama ajatus aiheesta remontti

Jep jep. Yllättävä aihe. Tästä aiheesta saa osansa kuka tahansa joka eksyy kanssani juttusille, sukulainen, ystävä, työkaveri, kampaaja tai vaikka työterveyslääkäri. Ja nyt ajattelin taas vaihteeksi jakaa ajatuksia tästä aiheesta täällä blogissa. Ja vihdoin myös kuvia, tällä kertaa eteisen vaiheista purun kautta tähän päivään. Tai siis eiliseen kun kuvia räpsin.

Vanhat eteiskaapit jotka hyvästelin kyynelsilmin

Ensimmäisinä lähtivät puolipaneelit ja muovimatto.

Eilen tuli mieleen, että talon kauppakirjojen kirjoittamisesta tuli aprillipäivänä kuluneeksi tasan kaksi vuotta. Kaksi vuotta talonomistusta takana ja remontista kaksi kerrosta vielä kesken. Ei ihan se remonttiaikataulu mitä kauppakirjoja tehdessä suunnittelin, mutta aikataulu kumminkin. Haaveissani olisin jo täksi pääsiäiseksi asetellut uudessa keittiössä ruokapöydälle rairuohot kasvamaan ja piilotellut suklaamunia ympäri uudistunutta kotia. Mutta nämä haaveet ovat siirtyneet ensi vuoteen. Kuten moni muukin asia.

Kuten varmaan (toivottavasti) moni muukin ensiremonttiaan aloitteleva, myöskään minulla ei ollut aivan selkeää näkemystä siitä, mitä kaikkea remontti tulisikaan sisältämään. Minä näin silmissäni vain vaihdetut tapetit ja kaakelit, avarretut tilat ja uudet lattiat ja hanat. En ymmärtänyt ollenkaan, mikä määrä työtä ja aikaa vaaditaan, jotta saadaan 60-vuotias talo revittyä niin perustuksilleen revittyä, että vihdoin voidaan asentaa myös uutta. Kaikki ne kerrostuneet tapettit, pinkopahvit, nupinneulat, mustuneet eristevillat ja pölyiset laudat jotka pitää repiä irti. Ja se sahanpurun määrä ja lapioidaan säkkeihin tai levitellään pitkin lattioita. 

Ja se, miten vanhoihin lyijytettyihin sähköjohtoihin kajotessa sähkömies sekä nauraa että kiroilee. Ja kun vanhoja viemäriputkia kannetaan ulos rappusissa ja alla kulkeva saa syliinsä sitä itseään. Kaikki ne remonttikahvit, -pullat, -pizzat ja -kebabit, joita pitää noutaa ja täydentää. Ja sitä jätesäkkien määrää ja kertoja, jotka isäni on käynyt tyhjentämässä kuorma-auton lavaa puujätteestä ja peräkärryjä kaikesta muusta jätteestä. Jep, kaikki tämä töiden ohessa, iltaisin, viikonloppuisin ja lomina. Eikä tässä edes kaikki, ja uutta tulevaa ei ole vielä edes lueteltu.

Myös oven takana oleva vessa purettiin kokonaan.

Mutta se "uusi tuleva" on sitä parhautta. Se, miten saa päättää tuleeko oviaukko tuohon vai tuohon ja minkä levyisenä (jos kantavat rakenteet antavat myöten) ja tuleeko olohuoneen kattoon yksi vai kaksi lamppupaikkaa. Se, kun valitaan maaleja, tapetteja, laattoja ja laminaatteja (ja ihan vähän jo katsellaan huonekalukirppareita ja sisustustavaraa sillä silmällä). Se, kun saa valita mihin tahtoo sähköpistokkeen ja valojen katkaisijan. Se on myös aika jännää, sillä nyt tuntuu, että mistä sitä voi jo etukäteen tietää mikä kohta on paras mahdollinen, siis käytännöllisin.

Parhautta ei ole se, että välillä kun on kaksi asujaa, on myös kaksi mielipidettä (remonttiapujen mielipiteistä nyt puhumattakaan). Toistaiseksi kuitenkin on isommilta riidoilta säästytty ja mielipiteiden vaihto on ollut lähinnä sanailua ja kaupantekoa. "Jos sä saat päättää ton kohdan, ni mä määrään sitten, että tää ja tää tehdään niinku mä haluun." On myös nieltävä aika kasa ylpeyttä ja siedettävä vanhempien ja (muka)viisaampien neuvoja. Naisena on totuttava että kahvinkeittovuoro lankeaa aina itselle, ja kun miehet tarttuvat "runkkarisahaan" itselle tarjotaan luutaa ja vasta kun ei ole miehiä avuksi kelpaa kantamaan kipsilevyjä. Ja ei, en ole täysin alistunut tähän vaan olen kyllä heilunut sorkkaraudan kanssa ja kantanut betonisäkkejä siinä missä muutkin.

Tilaa on nyt enemmän, mutta kyllä tuohon vielä vessa tulee.

Parhautta on kuitenkin myös tehdä tätä yhdessä. Tehdä jotain niin suurella innolla, että talo joka piti vain remontoida ja myydä, muuttuu kodiksi johon suunnitellaan jälkikasvua ja sukujuhlia. Vaikka välillä väsyttää niin että itkettää tai tunnelma remonttiapujen kanssa kiristyy eriävien aikataulujen tai huonon kommunikaation vuoksi, voi olla varma, että tämähän projekti viedään loppuun asti. Ja lopussa me tullaan katsomaan tätä tyytyväisenä ja pystyvänä unohtamaan kaikki takapakit. Nauramaan pikkukinoille ja ylpeilemään lihaskivulla. Rakastamaan tätä kotia.

Siis lisää kitinää ja intoilua remontista varmasti tulossa. Ihan yhtä säännöllisen epäsäännöllisesti ja epäloogisesti kuin aiemminkin. Kyllä tämäkin remonttiblogi vielä muuttuu sisustusblogiksi. Kaksi vuotta keskeneräistä taloa, mutta kuitenkin kotia.

Palataan taas.

<3 Kiskis

Tällainen mä tänäänkin oon

Jälleen kerran kirjoitan blogiin siitä, kuinka päivälle kaavaillut suuret suunnitelmat muuttuvat hieman rennommiksi. Mulla oli suunnitelmana hoitaa töiden jälkeen juoksevia asioita kaupungilla ja kävellä illalla salille - pitkästä aikaa. No, nukuin pitkät päiväunet, heräsin keittämään appiukolle remonttikahvia (raukka raataa remontissa yksin tänään (Okei, okei, tarjouduin kyllä apuun mutta ei kuulemma tarvinnut)) ja palasin sohvalle ihmettelemään meniskö vaiko eikö menis - siis sinne salille. Tänään päätin että en mene. (Teko)syynä se, että polvet tuntuu olevan tulessa eilisen jumpan jälkeen ja penikat on kipeenä korollisista kengistä. Yritän lepyttää omaatuntoa ajattelemalla, että tänään jalat lepää niin ehkä huomenna voi mennä salille. 

Kun vaan laiskottaa voi edes koota blogiin uuden andthatswhoiam-kollaasiryöpyn. 

Tässä, olkaa siis hyvät, paloja minusta minun mielestäni.

Tulipa onnellinen olo kun listasi onnellisuuspainotteisia asioita.
Taidan olla edes vähän hyödyllinen tänään ja mennä tiskaamaan ja laittaa pyykkärin päälle.

Tsau!
<3 Kiskis

Sinertäviä unelmia

Kun influenssasta päästiin, tuli kellariin vierailulle noro. Ei kiva vieras, joka onneksi kohteli meitä hieman lempeämmin kuin olen kuullut sen pahimmillaan muita kohdelleen. Se siitä aiheesta. Sairaslomailun ajanvietteeksi ja pääsiäisen tuomasta keväästä innostuneena olen katsellut entistä värikkäämpiä sisustuskuvia. Ensimmäisenä esittelen teille sinertävät. Perinteinen sinivalkoinen sisustus ei ole mieleeni, mutta sinisien, turkoosien ja sinivihreiden sävyjen sekoittelu kiinnittää huomioni aina. Turkoosi ja petroli taitavat olla ikuisuuslemppareitani. 

Meillä on tosiaan aika neutraaleihin ja maanläheisiin sävyihin kallistuva maku, mutta yhden huoneen, extrahuoneen, jonka uudelleennimesin "luovuushuoneeksi", olen päättänyt sisustaa raikkaan värikkääksi. Katsotaan mitä siitä sitten tulee kun on sen aika.

Kuvat kollaaseihin on ryöstelty vähän sieltä täältä googlen kautta hakusanoilla spring, decor, colourful, room.

Huomenna on pitkien pyhien jälkeen taas arki. Mäkin pääsen pitkästä aikaa oikeesti töihin ja ihmistenilmoille kun tauditkin alkaa olla selätetty. Jibii!
<3 Kiskis